Mitä tapahtuu kun varjoon osuu valo? Se häviää. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että aiemmin laiminlöydyt osat meissä pääsevät valoon eli tietoisuuteemme ja ovat siten integroitavissa osaksi omaa itseä. Meistä tulee näin rikkaampia ja luovempia, ja voimme lakata heijastamasta sekä ”hyviä” että ”huonoja” ominaisuuksia toisiin ihmisiin ja kansakuntiin. Tuo ”huono” tai ”toinen” on myös meissä.

Meissä on kaikkea, mutta tietoisuuteemme mahtuu kerralla vain osa siitä. C.G Jung näki, että liian yksipuolinen elämä sairastuttaa estämällä luontaisen kasvun. Emme siten myöskään käytä koko potentiaaliamme ja elämä kapeutuu. Jung sanoi, että elämämme ensimmäisellä puoliskolla suuntaudumme ulkomaailmaan, esim. kouluttaudumme, luomme verkostoja ja perustamme perheen. Elämän toisella puoliskolla on sitten aika kääntyä kohti sisäistä maailmaamme, jossa kohtaamme ensimmäiseksi varjomme. Jungin mukaan varjo on kaikkea sitä, mitä emme halua olla tai itsessämme tunnistaa. Siinä on unohdettuja vanhoja tapahtumia ja piirteitä, joista emme itsessämme pidä, mutta myös ”hyviä” ominaisuuksia, lahjoja ja voimavaroja sekä uskomaton määrä luovuutta. Voit katsoa itseäsi ja elämääsi ja kysyä: mikä elämässäni on jäänyt varjoon?

Miten sitten voimme saada varjomme kiinni itse teosta?

Varjo on suureksi osaksi tiedostamattoman alueella, joka nimensä mukaisesti on tiedostamaton. Mutta ei hätää, psyykkeellä on keinonsa. Varjo voi näyttäytyä unissa ja tahattomissa lipsahduksissa, myös fyysisinä oireina tai ahdistuksena.

Kuten aiemmin viittasin, varjo ilmaantuu myös hyvin usein projektion eli heijastuksen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun toinen ihminen saa meissä aikaa negatiivisia tai positiivisia tunteita ja tekee mieli osoittaa toista, niin yleensä kyse on omasta varjosta. Eihän sitä ole helppo tutkia, koska kuka sitä nyt haluaisi huomata negatiivisia piirteitä itsessä tai tunnustaa esim. omaa kateutta? On niin paljon helpompaa nähdä nuo piirteet toisissa. Lapsi tarvitsee projektioita, esim. ”vanhemmat tietävät kaiken”, mutta mitä enemmän aikuisena sijoitamme itsestämme toisiin, sitä enemmän oma minämme köyhtyy. Noiden projektioiden takaisin vetäminen parantaa ja eheyttää meitä ihmeellisellä tavalla. Meistä tulee kokonaisempia. Kuten suomalainen jungilainen psykoanalyytikko Lars Ehnberg sanoisi: ”Varjo luo kolmiulotteisuuden.” Eli ilman varjoa ei ole perspektiiviä.

Erkki Lehtiranta on kirjoittanut universaaleista lainalaisuuksista, joista tätä samaa teemaa kuvaava heijastuksen laki on kestosuosikkini. Erkin 10 vuoden takaisilta luennoilta muistan aina kehotuksen tehdä ensin omat ”kotityöt” ennen kuin alkaa toista osoittelemaan. Hänen ajatuksistaan tässä uudessa henkisyyden aallossa minuun erityisesti kolahtaa: ”Tunteaksesi korkeutesi sinun tulee tuntea syvyytesi.” Myös C.G Jung sanoi, ettemme valaistu kuvittelemalla valon hahmoja vaan tekemällä tiedostamattomasta tietoista. Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta tulimme tänne kasvamaan henkisesti ja uskon, että meille annetaan kaikki mitä siihen kasvuun tarvitaan.

Uskon, että jos aina muita tuomitessamme tutkisimme tietoisesti edes pienen hetken mistä se itsessä kumpuaa, niin kaikki taistelut, niin henkiset kuin fyysisetkin, vähenisivät.

Toivon Sinulle rohkeutta ja lempeyttä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, niin valosi kuin varjosikin.