Opintoni ovat edenneet hyvin ja siihen pisteeseen, että ahkeroin nyt lopputyöni kanssa. Luen, tutkin ja pohdin paljon. Äskettäin inspiroiduin Marion Woodmanin teoksesta ”Leaving My Fathers House”.

Olen poiminut tähän muistiinpanojeni ensimmäiseen osaan minua koskettavia otteita hänen kirjastaan. Kirja on julkaistu 1992, mutta miten ajankohtaista ja tärkeää tämä kaikki on meille edelleen. Ehkä tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.

Iäinen feminiininen on nousemassa tietoisuuteemme. Shekinah, Sophia, Kwan Yin, mikä ikinä hänen nimensä onkaan, on jumallallisen ilmentymä materiassa. Black Madonna, Shakti, Kali ja Aphrodite ovat hänen monia kasvojaan ja hänen ominaisuuksiaan ovat rauha, myötätunto, elämän ja kuoleman kunnioittaminen luonnollisena osana luontoa. Aikamme kaaoksessa meitä kutsutaan uuteen todellisuuteen. Kulkemalla kohti tätä tietoisuutta joudumme kärsimään, mutta kärsimys avaa meidät näkemään maailman haavat mutta myös rakkauden, joka voi parantaa. On meidän välitön tehtävämme liittyä tähän orastavaan feminiiseen tulipa hän meille unissa, rakkaiden ihmisten menettämisen yhteydessä, kehon sairastaessa tai ekologisena kärsimyksenä. Jokainen meistä kohtaa feminiisen ja hänen taistelunsa omalla tavallaan.

Tietoinen feminiinisyys ei ole sidottu sukupuoleen vaan kuuluu sekä miehille että naisille. Olemme patriarkaalisen ajan lapsia. Kulttuurinen kehityksemme on 3000 vuoden ajan ollut maskuliinista, mistä on maksettu kalliisti. Mikä aikoinaan alkoi miehisillä arvoilla on rappeutunut vallanhaluun. Valta on pakottautunut sekä feminiinisyyyteen että maskuliinisuuteen. Me kaikki toimimme näiden molempien energioiden kanssa. On kysymys näiden molempien tasapainosta, Yin ja Yang, Shakti ja Shiva, Oleminen ja Tekeminen.

Tietoinen feminiisiyys tarkoittaa viisauden tuomista luonnon tietoisuuteen. Olemme pitäneet Äiti Maata liian kauan itsestäänselvyytenä. Kehoissamme, maapallollamme, olemme olettaneet, että hän ravitsee ja suojelee meitä. Olemme piehtaroineet romanttisissa mielikuvissa. Vuosisatojen ajan olemme unohtaneet hänet, herjanneet häntä ja raiskanneet hänet. Nyt meidän on aika joko tuoda hänen lakinsa tietoisuuteemme tai kuolemme. Planeetallamme on käynnissä kehitysprosessi ja voimme vain toivoa, että tämänhetkisestä rappiosta seuraa se, että tulemme järkiimme.

Kautta historian tiedostamaton feminiininen on yhdistetty vaistoihin ja vietteihin, valovoimaisen luontomme uusiin hahmoihin, jotka ilmaantuvat meille unissa ja luovassa työssä. Feminiinisen vapauttaminen tyrannimaisen maskuliinisen voiman alta on pitkä ja vaikea. Tuo prosessi on yhtä vaikea sisäisesti kuin ulkoisesti. Sen abstrakti havaitseminen on yksi asia, sen kokeminen henkilökohtaisesti on toinen.

C.G Jung sanoi, että voit olla todella tietoinen vain asioista, jotka olet kokenut, eli yksilöytyminen voidaan ymmärtää itse elämänä. Vain elämä integroi meitä, vain elämä ja mitä me teemme, tuo yksilön esiin… Todellisen tietoisuuden täytyy perustua elämän kokemuksiin, pelkkä asioista puhuminen ei riitä. Voimme kuitenkin vapauttaa oman loisteemme materian pimeydestä. Älä aliarvioi omaa feminiinisyyttäsi äläkä yliarvioi ulkoista maskuliinisuutta. Kun luotat omaan feminiinisyyteesi voit tavoittaa oman aidon maskuliinisuutesi. Yhdisty kehoosi uudelleen. Arkkityyppinen parantuminen on ainoastaan mahdollista, kun se tapahtuu kehossa. Sielun nimi on keho.

Jotkut ihmiset oppivat omista vieteistään omaa kissaa, koiraa tai hevosta rakastamalla. He oppivat salakuuntelmaan niiden hämmästyttävää viisautta ja oppivat kouluttamaan niitä käyttämättä piiskaa. Meidän oma sisäinen eläimemme on puhdasrotuinen potentiaalissaan, mitä vain harva meistä ymmärtää. Vaikka meillä olisi miten hurjia mielikuvia, emme näännyttäisi, myrkyttäisi ja väsyttäisi eläintä kuten me teemme omalle kehollemme. Vaatii paljon tietoisuutta tunnistaa, ruokkia ja pitää huolta omasta ”rotukoirastamme”.

Hopea on kuun metalli ja koska naisen biologia on yhdistyneenä kuuhun, hopea assosioidaan feminiiniseen. Valovoimaisen kuun hehkusta puuttuu auringonvalon kirkas loiste, mutta sen lempeys avautuu, syntetisoi ja tuo yhteen yhdeksi. Tunteet ja intuitiot, jotka kuunvalossa pysyvät auringolta piilossa, kukkivat rakkaudessa, runoudessa ja musiikissa. Ne tulevat omassa luonnollisessa rytmissään. Joskus kuu on pimennossa. Eräänä yönä sirppi ilmestyy, ja omassa rytmissään kasvaa täydenkuun säteilyyn. Vaatii voimaa olla pideydessä, odottaa, kestää jännitettä, odottaa tuntematonta. Mutta jos voimme kestää tarpeeksi pitkään, pieni valo syntyy tiedostamattoman pimeydessä, ja jos voimme odottaa ja kestää, se omassa rytmissään syntyy täyteen säteilyynsä. Egomme täytyy olla riittävän rakastava vastaanottaakseen tuon lahjan ja ravitakseen sitä parhaalla ravinnolla. Tämä uusi elämä voi lopulta muuttaa koko persoonallisuuden. Tämä on kuutietoisuutta. Tämä on sielumme valo, meidän ytimemme, olemuksemme, joka asettuu asumaan kehoomme ollessamme maapallolla. Se tietää, mitä tietoinen mieli ei tiedä. Kun auringon rytmi ryntää toimintaan, niin kuun rytmi meditoi, pohtii, pitää tunteen harmoniassa ajatuksen kanssa. Se tuo ajattelevan sydämen arkeen.

Ymmärtäminen aivoilla on yksi asia. Ajatuksen tipahtaminen kehoon on toinen. Maskuliinisyys pitää feminiinistä hitaana; se valaistuu ajatuksella, lokeroi sen, ja yhtä nopeasti unohtaa. Feminiininen sallii valon täyttää Olemisen ennen kuin hän sitoutuu Tietämiseen.

Feminiininen tietoisuus on juurtuneena sydämessä. Tunne tulee ajatuksen mukana, ja kun ajatus on sanottu, sydän avautuu, ja tunne virtaa syvemmille, runsaammille tasoille. Feminiinisyys on hiljennetty kulttuurissamme. Ei yksinkertaisesti ole aikaa hänelle. Hänen tunteensa ja arvonsa ovat monelle häpeällisiä, jopa monille naisille, jotka rakastavat häntä. Jos emme pysty puhumaan totuuttamme me hylkäämme sielumme. Epäonnistumme siten myös vaatimuksissamme, että toiset tunnistavat meidän Olemuksemme. Feminiinisen puolustaminen tarkoittaa, että sanomme: ”Seis. Odota. Mitä täällä tässä hetkessä tapahtuu?

Marion Woodman: Leaving My Father’s House. A Journey to Conscious Femininity. Shambhala Publications. 1992.

Marion Woodman oli jungilainen psykoanalyytikko, kirjailija, luennoitsija ja BodyWorker. Hän oli varhainen feministi ja auttoi meitä ymmärtämään millainen vaikutus mieshierarkialla on ollut sekä miehiin että naisiin. Hän oli myös ”maskulinisti” ja halusi meidän erottavan maskuliinisuuden ja patriarkaalisuuden toisistaan.
Hän auttoi, ja auttaa teostensa kautta edelleen, ymmärtämään miten meidän psyykkeemme kärsii yksipuolisesta kehityksestä. Kuten ääni itkee erämaassa Jumalallisen Äidin, Jumalallisen Feminiisen, Suuren Äidin poissaoloa, hän osoitti miten merkittävää on, että Black Madonna ilmestyy ihmisten uniin eri puolilla maapalloa. Hän osoitti meille, että emme ole yhteydessä kehoomme ja miten olemme valinneet tieteen ja älyn kehon ja luonnon kustannuksella, Egomme Sielun edestä. Hän uskoi, että olemme kehollistuneita sieluja ja meidän täytyy oppia tuntemaan kehoamme ja kuulla sitä. Marion Woodman tarjoaa meille edellleen toivoa ja kutsuu meitä uuteen tietoisuuteen. Hän kutsuu meitä luopumaan joko tai-asenteestamme ja hyväksymään, etteivät vastakohdat ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Hän sanoi, että kun tasapainotamme vastakohtien paineen sisällämme meistä tulee partnereita elämän tanssissa.